tiistai 10. marraskuuta 2009

Vamos toverit!

Tulipa vietettyä harvinaislaatuisen virkistävä viikonloppu Vasemmistoliiton kehittämisseminaari Vamosissa. Kahteen päivään mahtui luentoja, keskustelua, työryhmätyöskentelyä, vapaamuotoista oleilua ja ennen kaikkea hyvää fiilistä oikeiden asioiden äärellä. Seminaarin päätteeksi eräs osallistujista huokaisikin, että mikseivät kaikki Vassin tapahtumat voi olla näin voimaannuttavia...

Jotenkin tuntuu, että puolueessa on tällä hetkellä käynnissä paljon hyvänsuuntaisia kehitysprosesseja. Inhottavaa sanoa, mutta ehkä eurovaalien p*rsraiskaustuloksessa oli jotain hyvääkin: ollaan viimein huomattu, että jotain todella tarttis tehdä tai puolue hiipuu pikku hiljaa olemattomiin. Paavon nousu puolueen puheenjohtajaksi oli jo askel oikeaan, nuorekkaampaan suuntaan, mutta pelkän johtoportaan uudistaminen ei riitä vaan myös kenttäväen asemasta on keskusteltava. Uudet avaukset jäsendemokratian parantamiseksi ovatkin tervetulleita, ja tervehdin ilolla esimerkiksi jäsenäänestystä puoluekokousedustajista.

Joku nosti Vamosissa esille myös Ruotsin-mallin mukaisen vasemmiston ja vihreiden yhteistyön. Valitettavasti tällaisessa, sinänsä ihan loogiselta ja perustellulta kuulostavassa allianssissa on paljon heikkouksia, joista yksi on tärkeiden teemojen väistämätön liudentuminen konsensussyistä. Ja senhän tietää, mitä saadaan kun sekoitetaan laimeaa punaista ja hailakkaa vihreää: p*skan väristähän siitä sikiää.

Eräästä työryhmästä nousi esiin tärkeä ajatus. Vasemmiston on vallattava vapauden käsite takaisin oikeistolta, jonka propagoima vapaus ei ole aitoa, vain ainoastaan markkinavoimien vapautta. Oikeiston vapaa ihminen on vapaa ainoastaan kuluttamaan.

Sitten viime blogeeraukseni maailmalla on tapahtunut mullistavia. Tapaus Soile Lautsi jaksaa puhuttaa. Itse en enää oikein tiedä, mitä tuosta krusifiksikahnauksesta pitäisi tuumata. Ensin asiasta kuullessani innostuin suuresti, sillä en hyväksy uskonnollisten symbolien läsnäoloa maallisissa, julkisissa tiloissa. Mutta onko tämä kuitenkin sitä pahaa kulttuuri-imperialismia, jota vastaan pitäisi taistella? Onko älyllisesti epärehellistä vastustaa ristillä riippuvaa Kristusta, mutta hiljaa hyväksyä angloamerikkalaisen kulttuurin laajamittainen invaasio kaikkialla? Miksi Suomessa pitää juhlia Halloweeniä eikä kekriä? Niinpä.

Ei kommentteja: