Terveisiä Helsingin Vassin kevätpiirikokouksesta! Tulipa vietettyä ihan mukava päivä Vartiokylän työväentalolla, äänestettyä hyviä (ja nuoria) ihmisiä puoluevaltuustoon sekä kuunneltua varsin vaihtelevia puheenvuoroja.
Monissa päivän aikana pidetyissä puheenvuoroissa nostettiin esille huoli Vasemmistoliiton asemasta työväenpuolueena. On toki tärkeää tuntea juurensa eikä vasemmiston perinteitä työväenliikkeenä tule maton alle lakaista. Kuitenkin, jos haluamme mennä puolueena eteenpäin, emme voi enää tukeutua vain perinteiseen työväenluokkaan. Työelämä on muuttunut huomattavasti jo Vasemmistoliitonkin perustamisen ajoista, eivätkä nykyisen suomalaisen työelämän suurimmat ongelmat koske sitä perinteistä teollisuusduunaria. Vasemmiston on toki muistettava duunarinkin asia, mutta todellinen työelämän paarialuokka on tänä päivänä prekariaatti.
Itse liityin aikanaan Vasemmistoliittoon, koska koin sen olevan oikealla puolella: heikoimman. Vasemmistolle tärkeä arvo solidaarisuus on syytä pitää mielessä yhä tänäänkin. Nyky-Suomessa aidosti heikkö-osaisia ovat työttömät, eläkeläiset, opiskelijat, pitkäaikaissairaat sekä suuri osa maahanmuuttajista, pätkä- ja silpputyöläisistä ja yksinhuoltajista. Kuka ajaisi heidän asiaansa? Eivät heidän asiansa kiinnosta porvaripuolueita saati ay-liikettä, joka ajaa vain jäsenistönsä asiaa. Työttömillä ja yksinhuoltajilla ei ole omia vahvoja etujärjestöjä, jotka jaksaisivat väsymättä lobata omia päämääriään eikä sairailta löydy voimavaroja ajaa omia asioitaan.
Toinen kokouksessa esille noussut kysymys koski puolueosastojen alueellista toimintaa. Piikki oli selkeästi suunnattu esimerkiksi omalle osastolleni Vasemmistolinkille, johon kuuluu puolueaktiiveja eri puolilta Helsinkiä. Alueellinen toiminta on toki tärkeää eikä siitä missään tapauksessa saa luopua, mutta minusta on erittäin hedelmällistä, että osastot voivat järjestäytyä myös muuten kuin karttaan rajaviivoja piirtämällä, esimerkiksi ammattialan tai muun yhteisen kiinnostuksen mukaan. Eikä kaikilla alueilla sitä paitsi ole toimivaa puolueosastoa. Voisinhan minäkin keskenäni järjestäytyä Eiran-Ullanlinnan Vasemmistoliitoksi, mutta luulenpa etten saisi hirveästi kokouskumppaneita.
Meikäläinen on taas kelannut Töölön Vasemmistoliittoon liittymistä kun täällä päin asustelen eikä täällä oikein ole mitään toimintaa asian tiimoilta. Vaikka sydän onkin Kalliossa, niin ehkä sydän voisi olla sielläkin missä koti on?
VastaaPoista