Itseni kannalta tämän julkaisun tekee merkittäväksi sen kansikuva. Lienee yleisesti tunnustettu tosiasia, että olen silmittömän surkea valokuvaaja. Silti (tai juuri siksi) jouduin viime kesänä räpsimään mieheni kännykkäkameralla Karista tunnelmallisia otoksia Pahalammen rantaruovikossa, ja yksi näistä räpsäyksistä päätyi sitten ihan kirjan kanteen. Olen asioiden kulusta joltisenkin huvittunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.