Olen jo pidemmän aikaa aina säännöllisen epäsäännöllisesti siirtää kirjani Ruotsiin, mikäli suomalainen polittinen päätöksenteko ei järkevöidy: omistan muun muassa t-paidan, jossa lukee "snart ska jag flytta till Göteborg". Tämän päiväisten uutisten perusteella täytynee vakavasti harkita uhkaukseen sisältyvän kohdemaan vaihtoa, nimittäin Norjasta kuuluu kummia.
Norjassa hallitus ja oppositio ovat aikaansaaneet sopimuksen, jonka mukaan maan hiilipäästöt pyritään lopettamaan kokonaan vuoteen 2030 mennessä, ympäristöä saastuttavat päästöt vähennetään kolmannekseen ja kirsikkana kakun päällä käytetään 390 miljoonaa euroa hankkeisiin, joilla estetään kasvihuonekaasujen aiheuttamaa sademetsien tuhoutumista. Tuossa lauseessa on jo aivan tuhottoman monta tekijää, jotka eivät millään onnistuisi armaassa koto-Suomessamme. Ensimmäinen ongelma löytyy kohdasta "hallitus ja oppositio ovat aikaansaaneet sopimuksen".
Samaan aikaan meillä kapinoidaan EU:n asettamia päästövelvoitteita vastaan, ja erityisesti teollisuudelle vähennysesitykset ovat olleet kova pala. Luvut eivät kuitenkaan ole lähelläkään Norjan itse itselleen asettamia tavoitteita. Pitäisiköhän jonkun katsoa peiliin? Mikäli vaikkapa kaikki EU-maat sitoutuisivat samanlaisiin päästörajoituksiin (toki alueelliset erityispiirteet huomioiden), ei kukaan saisi kohtuutonta kilpailuetua. Samanlaisia säädöksiä tulisi toki langettaa myös Euroopan ulkopuolisille maille, mutta EU voisi näyttää asiassa esimerkkiä. Ehkä siten saataisiin myös USA mukaan keskusteluihin entistä suuremmassa määrin.
Asiasta ihan toiseen. Menen huomenna toista kertaa astangajoogaan. Ensimmäinen treeni viikko sitten oli äärettömän positiivinen kokemus: puolentoista tunnin joogan jälkeen olo oli kertakaikkisen mainio, rentoutunut mutta vetreä. Toivottavasti jaksan käydä harjoituksissa ahkerasti, luulen että tuo tekee sekä fyysiselle että psyykkiselle kunnolleni varsin eetvarttia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti