Kävin eilen katsomassa Kultainen kompassi -elokuvan. Leffassa mystisen Magisteriumin sadanpäämiehet poistivat koneella lapsilta sielut (joita markkeerasivat ihmisten rinnalla jatkuvasti kulkevat, eläinhahmoiset daimonit) ja näin saivat poistettua lapsilta oman tahdon - ja muutettua heidät alistuviksi, tahdottomiksi kansalaisiksi, jotka eivät osaa kapinoida eivätkä kyseenalaistaa auktoriteettejä. Ilkeät lapsenkaappaajat eli kahmaisijat sieppasivat daimoninpoiston eli irrottautumisen kohteeksi ensisijaisesti alemman yhteiskuntaluokan lapsia, työläisten vesoja ja orpovesseleitä. Leffan keskiössä oli pieni Lyra-tyttö, joka rohkeasti uskalsi lähteä taisteluun tätä julmaa koneistoa vastaan.
Symboliikka on varsin selvää. Nykyäänkin hallitseva luokka haluaisi pitää alamaisensa ruodussa, kiltteinä ja tottelevaisina. Esimerkiksi tuloerojen jatkuvasti kasvaessa nyky-Suomessa on kuitenkin ilmeistä, että jossain vaiheessa alempi kasti ei enää suostu mukisematta luovuttamaan daimoneitaan. Yhteiskuntamme vähempiosaisten, prekaarien, työttömien, opiskelijoiden ja muiden vähävaraisten, on noustava kapinaan puolustaakseen oikeuksiaan. Ei ole sattumaa, että Kultaisen kompassin pääosassa on nuori tyttö, sillä tytöiltä ja naisilta tämä yhteiskunta riistää daimonit kaikkein väkivaltaisimmin.
Itse en ainakaan halua olla tahdoton systeemin työkalu. Pidetään kiinni daimoneistamme, omasta tahdostamme ja mielipiteistämme, sillä vain siten toisenlainen maailma on mahdollinen.
(Oho. Tulipa väsynyttä maailmanparannusta tänään. Taidan tietoisesti alistaa itseni valtakoneiston leivälle ja sirkushuveille ja tehdä itsestäni harmittoman kansalaisen. Menen katsomaan kaupalliselta kanavalta mäkihyppyä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti