Kuntoilun ajatuksiaherättävästä vaikutuksesta

Tulipa käytyä pitkästä aikaa reippaalla lenkillä. Kuntoilu virkistää mieltä, kohentaa kuntoa, pitää puntarin ehjänä - ja onhan hölkätessä tai kävellessä aikaa mietiskellä niitä näitä. Parasta lenkkeilyssä taitaa kuitenkin olla sen ilmaisuus, mitä nyt kunnollisiin tossuihin kannattaa joskus satsata jos oikein ahkerasti hölköttelee. Koskahan porvari keksii maksulliset lenkkipolut? Ei nyt maalata piruja seinille (niitä on siellä jo vaikka muille jakaa), mutta mutta...

Kunnon kohottamisesta on viime vuosina tullut statussymboli ja luokkaeroja kärjistävä tekijä. Nykyään päästäkseen kuntosalille täytyy maksaa itsensä kipeäksi osakkuudesta puljussa. Toinen toistaan fiinimmät fitnesskeskukset houkuttelevat luokseen maksukykyisiä asiakkaita jotka haluavat treenata lähentäjälihaksiaan toisten kaltaistensa kanssa. Korkeat hinnat pitävät vähävaraiset ihmiset kiltisti lenkkipoluillaan ja uimahallien halpavuoroilla. Eikä sellaisia nuhjuisissa verkkareissa kuntopyörää polkevia alempikastisia edes kaivata Meidän paikkoihin haisemaan, hyi!

Menneinä vuosikymmeninä lihavuus oli merkki hyvinvoinnista ja pääomasta, nykyään asetelma on kiepahtanut päälaelleen. Terveellinen ruoka, vihannekset ja hedelmät muun muassa, on etenkin näin talvisaikaan kallista. Ei ihme, että köyhä kansa lihoo, kun suomalainen perusvihannes HK:n blöö on halvempaa kuin porkkanat. Kuntoilun kallistuminen myötäilee tätä tendenssiä tehden fyysisestä hyvinvoinnista entistä enemmän vain yläluokan yksinoikeuden.

Kehityssuunta ei ole terve. Onneksi sentään on vielä olemassa edullisia liikuntamuotoja, jotka ovat ihan yhtä hyviä elleivät parempiakin kuin kuntosaliharjoittelu: lenkkeily, uinti, talvella hiihto... vaihtoehtoja riittää. (Hiihtoa on omien muistikuvieni mukaan pidetty junttimaisena harrastuksena jo kauan. Ollessani yläasteella teimme urheilupäivänä retken laskettelukeskukseen, tosin minä ja kaverini pakkasimme mukaan murtomaasukset "juppisuksien" sijaan. Kommentit bussissa olivat mallia [halventavasti] "Meetteks te murtsikkaa, ai kun söpöö.")

Kunnon kohottaminen voisi olla hyvä uudenvuodenlupaus itse kullekin. Ja ai että olisi makeaa näyttää öisin kaupungilla notkuessa porvarille kunnon luomukeinoin tuunattua fitnesspersettä (pahoittelen alatyylistä ilmaisua, mutta ilman sitä intertekstuaalinen viittaus olisi mennyt ns. harakoille)!

PS. Oletteko huomanneet, että Jenni Vartiaisen Ihmisten edessä -hitti on lepakkobiisi? Ha! Kuunnelkaapa tarkkaan ja etsikää muuten heteronormatiivisesta diskurssista merkityksellistävä repeämä, joka avaa portit tiedostavaan lesboluentaan. Uuh, sain eilen illalla huomattuani asian nin järkyttävän intellektuaalisen orgasmin, etten ollut päästä nukkumaan laisinkaan...