Otin kesken Tamyn hallituskähmintöjen itselleni hieman omaa laatuaikaa ja reissasin viikonlopuksi vanhempieni luo Turkuun. Pääasiallisena vaikuttimena pikalomalle oli torstaipäivällä isukin ja äitiliinin luo kotiutunut Reiska-kolli - tietystihän pentua piti heti päästä lulluttamaan. Rääpäle tuntui kovasti nauttivan rapsuttelusta meikäläisen sylissä, ja yhdessä sorvasimmekin sopivia teesejä kuntavaalikampanjaani ajatellen: kissanminttu R-kioskeihin ja paljousalennukset lelurotille.
Kissanpentu massun päällä oli mielenkiintoista katsella televisiosta, miten ihmiset jonottivat Helsingissä Alkoon. Minusta on käsittämätöntä, miten muutaman päivän lakko voi saada suomalaiset aivan sekaisin. Alkon lakon tiimoilta olisikin ollut hyödyllistä itse kunkin pohtia omaa alkoholinkäyttöään, vaikkei mitään ongelmaa asian kanssa olisikaan. Onko se perjantaipullo ihan välttämätön vai voisiko vaihteeksi tehdä jotain muuta, mennä vaikka lenkille, elokuviin, teatteriin, tehdä käsitöitä, käydä mummolassa kylässä tai ihan mitä vain?
Suomalainen päihdekulttuuri on harvinaisen kaksinaismoralistinen. Meillä elää yhä vahvana kieltolain juopottelua paheksuva henki, mutta toisaalta alkoholi kuuluu meillä elimellisenä osana kaikkeen ilonpitoon. Absolutisteja kummastellaan, mutta toisaalta päihdeongelmaisiin suhtaudutaan halveksuen ja sosiaalisin sanktioin, mikä saa monet peittelemään ongelmiaan ja hakeutumaan hoitoon aivan liian myöhään. Tässä tarvittaisiin nyt totuttujen mallien dekonstruktiota ja kriittistä tarkastelua. Miksi toimimme niin kuin toimimme, ja voisimmeko toimia toisin?
Uskon vahvasti niin sanotun Sapir-Whorf -hypoteesin todenperäisyyteen. Tämän ajatuskehikon mukaan kieli määrää todellisuutta, eli se, millaista kieltä käytämme ja miten sen avulla jaamme maailman merkityksellisiin osiin, vaikuttaa siihen miten maailma meille on. Olen pitkään rutkuttanut esimerkiksi siitä, miten ylioppilaskunnan edustajiston kokousten jälkeen mennään aina "edarikaljoille" - ilmaisuun on sisäänrakennettuna oletusarvo, että kaikki juovat alkoholia. Tällaisten ilmauksien olemassaolo kielii mielestäni paljon kulttuuriimme sisäänrakennetuista oletuksista, joita pitäisi voida tarkastella kriittisesti ja muuttaa. Pienet asiat voivat olla yllättävänkin merkityksellisiä.
Niin. Tämä viikko on alkanut pohdiskelevissa merkeissä, huomenna valitaan Tamylle uusi hallitus ja sitä väännettäessä on tullut vietettyä puhelimessa tovi jos toinenkin. Huomenna sitten sanon hyvästit aika lailla lopullisesti myös yo-kuntatoiminnalle - aika aikaa kutakin - ja seuraan illalla into piukassa Huuhkajien marssia Alpeille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.