Osallistuin viime viikolla Animalian järjestämään kuntavaalipaneeliin Uudella Ylioppilastalolla. Paneelin aiheena olivat eläinten oikeudet paikallispolitiikassa. Niin erikoiselta kuin se saattaa kuulostaakin, tämä oli elämäni ensimmäinen kuntapaneeli, johon osallistuin keskustelijana. Etenkin Tamy-aikoina tuli erilaisia vaalipaneeleita vedettyä useitakin, mutta tässä roolissa neitsyys meni siis vasta nyt. Ennen paneelia ja vielä esittäytymiskierroksen aikana jännitti melkoisesti, mutta onneksi hermostuneisuus katosi kun päästiin asiaan.
Ennen varsinaista paneelia kuultiin tutkija Saara Kupsalan (Itä-Suomen yliopisto) alustus ikään kuin johdatteluksi illan teemaan. Kupsalan johtoajatuksena oli, että eläinten hyvinvoinnilla on oltava asema itsessään myös kuntatason päätöksenteossa. Keskeinen vaikuttamisen kohde Helsingissä ovat etenkin julkiset hankinnat: esimerkiksi valvontaeläinlääkärien määrä ja löytöeläinten kohtelu ovat meillä valtakunnallisessa vertailussa varsin hyvällä tasolla, vaikka toki parantamisen varaa aina löytyy.
Kupsala nosti esille sen, miten erilaisissa kyselyissä kuluttajat usein ilmaisevat arvostavansa eläinten hyvinvointia ja esimerkiksi tuotantoeläinten mahdollisuutta lajityypilliseen käyttäytymiseen. Siltikään tämä ei näy kulutuspäätöksissä: kasvisruoan ja vaihtoehtoisten eläintuotteiden kulutus on huomattavasti pienempää kuin asennetutkimuksista voisi päätellä. Kuitenkin on nähtävissä, että eläineettiset kysymykset kiinnostavat yhä useampaa. Kuntatasolla Kupsalan mukaan voidaan vaikuttaa hyvin monella tasolla eläinten asemaan: paitsi että kunnat ovat suuri ostaja ja esimerkiksi ravitsemuspalveluiden (kouluruoka, vanhainkodit, työpaikkaruokailut jne.) tuottaja, voidaan kunnassa edistää eläinten eettistä kohtelua myös esimerkiksi kasvatuksen ja valistuksen keinoin.
Varsinainen paneeli keskittyi pääasiassa julkisten hankintojen ympärille. Paikalla oli minun lisäkseni seitsemän edustajaa, yksi jokaisesta eduskuntapuolueesta. Kuten olin etukäteen arvellutkin, päädyimme olemaan asioista voittopuolisesti samaa mieltä: kasvisten asemaa ruokavaliossamme on pyrittävä lisäämään, lähi- ja luomutuotantoa edistettävä ja asenteita kasvissyöntiä kohtaan pyrittävä parantamaan. Itse nostin esille erityisesti kouluruokailun ja sen kasvatuksellisen merkityksen. Olimme yhtä mieltä myös siitä, että vaikka Helsingin kouluissa toteutettu kasvisruokapäivä onkin sinänsä erinomainen asia, sen propagoiminen epäonnistui viestinnällisesti aivan surkeasti. Asiasta tehtiin paljon suurempi numero ja siihen onnistuttiin sisällyttämään enemmän vastakkainasettelua kuin oli tarpeen. Toin esille myös oppilashuollon toimijoiden koulutuksen tärkeyden: mielestäni esimerkiksi terveydenhoitajien ei tulisi enää suhtautua kasvisruokaan erityisruokavaliona. Myös kouludemokratian merkitystä yritin korostaa.
Eroja panelistien välille saatiin aivan paneelin lopussa. Yleisöstä kysyttiin, että jos meidän kuntapäättäjinä pitäisi valita satsaaminen joko lähi- tai luomuruokaan tai lihansyönnin vähentämiseen, minkä valitsisimme. Monet painottivat luomua, mutta itselleni lihansyönnin vähentäminen oli vastauksena itsestään selvä. Lähi- ja luomuruoka ovat tietenkin sekä elinkeinopoliittisesti että eläinten hyvinvoinnin kannalta tärkeitä asioita, mutta globaalissa mittakaavassa ne ovat vain piperrystä. Ilmastonmuutos on tosiasia, ja siihen voidaan kuntatasolla puuttua vaikuttamalla ihmisten kulutustottumuksiin. Kasvisruoan suosiminen on erinomainen keino hiilijalanjälkemme pienentämiseen, kuten toki myös vaikkapa joukkoliikenteen kehittäminen ja tiivis kaavoitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti