maanantai 2. tammikuuta 2012

Nyt huudetaan!

Reipasta ja taistelevaa vuotta 2012 itse kullekin säädylliselle ja säädyttömälle. Bloggaustaiteen sääntöjen mukaan tässä vaiheessa vuodenkiertoa pitäisi kai vetää kulunutta vuotta jotenkin yhteen, mutta koska noin ylipäätään en tykkää ylhäältäpäin asetetuista ohjeistuksista, toimin hieman toisin. Nostan esille yhden asian, josta olen puhunut paljon ennenkin, mutta josta tulen ainakin itse vuoden 2011 muistamaan.

Saku Timonen kirjoitti Uuninpankkopoika -blogissaan uudenvuodenaattona tulleensa tietämättään liitetyksi erääseen lukuisista Facebookin viharyhmistä. Tämä "Ääri-islamin monikulttuuri vaarantaa lastemme tulevaisuuden" -ryhmä on julkinen ja edelleen olemassa, eikä juuri eroa lukuisista vastaavista rasistisista ja vihamielisistä ryhmistä, joissa lisäksi useimmiten keskustelevat samat ihmiset. Ryhmiä syntyy lisää sitä mukaa, kun Facebookin ylläpito niitä asiattomina poistelee.

Tässä ryhmässä sinänsä ei siis ole mitään uutta. Sen sijaan uutta ja huolestuttavaa on, miten monet tämän ryhmän ja Timosen kirjoituksen vastaanottivat: olankohautuksella ja toteamuksella, että tämä nyt on tätä samaa äbäläwäbälää, josta ei jaksa enää riehaantua.

Vuosi 2011: vuosi, jolloin rasismista ja vihasta tuli hiljaisesti hyväksytty osa valtavirtaa.

En syytä tästä kehityksestä (lue: taantumuksesta) yksin perussuomalaisia ja heidän jytkyään, se olisi yhden puolueen vaikutusvallan törkeää yliarviointia. Kyse on laajemmasta yhteiskunnallisesta muutoksesta, jossa arvot kovenevat, sanat raaistuvat, julmat teot mahdollistuvat. Taloudellisen taantuman oloissa muukalaiset ovat helppoja maalitauluja ja syntipukkeja. On todella epämiellyttävää, että olemme tulleet jossain määrin immuuneiksi rasismille: rotuvihaiset ilmaukset ovat niin arkipäiväisiä, että emme välttämättä edes tiedosta niiden loukkaavaa luonnetta. Lisäksi etenkin verkon "maahanmuuttokriittiset" keskustelijat ovat nostaneet kipukynnyksemme sinnikkäällä floodaamisellaan niin korkeaksi, ettemme enää reagoi maltillisempiin äänenpainoihin vaan viestin on oltava todella törkeä, että se saa huomiomme.

Meillä ei ole varaa tällaiseen välinpitämättömyyteen. Jos hompanssit huutavat, meidän on huudettava lujempaa ja enemmän. Yhteiskunnallinen keskustelu kaipaa toki kriittisiäkin äänenpainoja, mutta emme voi antaa koko maahanmuuttopoliittista keskustelua äänekkäille rasisteille vain siksi, että he ovat sitkeitä pyrkimyksissään.

Ei kommentteja: