tiistai 24. tammikuuta 2012

Netiketin alkeet

Presidentinvaalien ensimmäinen kierros sitten oli ja meni, kakkosvarvi odottaa ja kuhina etenkin sosiaalisessa mediassa ei osoita minkäänlaisia laantumisen merkkejä. Senkin uhalla että suututan taas muutaman toverin, puran ajatuksiani eräästä vaaleihin liittyvästä teemasta vielä täälläkin. Jo ensimmäisen kierroksen kampanjoinnin aikana oli helppo huomata, kenen kannattajat käyttivät sosiaalista mediaa, ja etenkin Facebookia, eniten hyväkseen: Haavisto-linkkejä, Pekka Haavisto Factseja, Jarlan kampanjasarjakuvia sun muuta tilpehööriä jaettiin likipitäen kaikki mahdolliset seinät tulvilleen. Muutamia ystäviäni tämä floodaus kävi toden teolla sapettamaan, semminkin kun monet Haaviston bändärit olivat kovin kerkeitä ohjeistamaan meitä vasemmistolaisia äänestyspäätöksissämme. Monia meistä, myös minua, kehotettiin äänestämään Haavistoa taktisesti ja annettiin ymmärtää, että presidentinvaaleissa puoluesidonnainen äänestysvalinta on typerä. Sitä vaihtoehtoa ei kukaan tuntunut ottavan huomioon, että jonkun mielestä se oman puolueen ehdokas saattoi oikeasti olla se paras.

Minulla ei ole mitään Pekka Haavistoa vastaan, päinvastoin. Arvostan häntä poliitikkona ja tulen erittäin todennäköisesti ääneni hänelle ensi viikolla antamaan. Tämän teen kuitenkin hänen arvojensa vuoksi, en siksi, miten ihana ihminen hän on tai kuinka herttainen Antonio. Luulen aika monen ajattelevan samoin. Moni on kiinnittänyt huomiota Haaviston tukijoiden facebook-kampanjoinnissa samaan ongelmaan: asiasisällön vähyyteen. Päivä toisensa jälkeen saa kuulla (tai lukea) miten hieno ihminen Pekka on ja miten loistava presidentti hänestä tulisikaan. Tätä en kiistä, mutta ne merkitsevät liikkuvat äänestäjät eivät välttämättä tästä perustelusta vakuutu vaan he kaipaavat faktoja päätöksensä tueksi. Lisäksi useita ei-vihreitä on käynyt ärsyttämään pekkaspämmin määrä ja taajuus. Jarlan sarjakuvat ovat kyllä perin hauskoja, mutta jos ne on ehtinyt postata jo 15 kaveria aikaisemmin huvitus kääntyy melko nopeasti vitutukseksi. Ihmiset keskimäärin eivät pidä tuputuksesta, ja samojen asioiden jatkuva syöttö kääntyy helposti itseään vastaan.

Ihmiset tekevät äänestyspäätöksiään vaihtelevin perustein ja tilanteen ollessa hankala, merkitsevä tekijä voi tuntua hyvinkin mitättömältä tai yhdentekevältä. Olen kuullut muutamien uhanneen jättää äänestämättä, koska ovat niin lopen kyllästyneitä Haaviston fanijoukkojen nettilobbaukseen. Niin typerältä kuin se saattaakin kuulostaa, tällaiset puheet on syytä ottaa vakavasti ja kyettävä vastaanottamaan myös kritiikkiä. Netti-ihkutuksen arvostelu ei tarkoita a) kyseessä olevan ehdokkaan arvostelua eikä b) kyseisen ihkuttajan henkilökohtaista dissaamista. Kampanjoinnista on voitava käydä avointa keskustelua, oli kyse sitten julkisten kampanjatiimien tai yksittäisten tukijoiden toiminnasta.

Eli rakkaat ystävät, malttia. Tehdään Pekasta presidentti.  


1 kommentti:

H. kirjoitti...

Hyvä! Täsmälleen samoilla fiiliksillä täsmälleen samassa asiassa.