torstai 5. tammikuuta 2012

Ensimmäisen kiven

Paavon presidentinvaalikampanja on lähtenyt vauhdilla käyntiin ja tällä viikolla saatiin ihasteltaviksi myös hienot, taiteilijoiden tekemät kampanjajulisteet. Sosiaalisessa mediassa polemiikkia on herättänyt etenkin Teemu Mäen valinta yhdeksi kampanjan taiteilijoista. Moni tuntuu muistavan Mäen 80-luvulla tekemän "kissantappovideon" ja on pöyristynyt kiistellyn taiteilijan mukanaolosta. Onpa jokunen jo ilmoittanut jättävänsä Paavon jengin tästä syystä.

Itseäni Mäen osuus kampanjassa ei haittaa, vaikka ymmärränkin monien tuohtumuksen. Silti minusta on oireellista, että vasemmistolaisiksi itseään kutsuvat ihmiset, jotka peräänkuuluttavat esimerkiksi rikoksen tehneiden ja rangaistuksensa kärsineiden täysivaltaista mukaanottoa yhteiskunnalliseen elämään ilman turhaa stigmatisointia, ovat valmiit lynkkaamaan Mäen julkisesti yhden (1) harkitsemattoman teon takia (josta Mäki sai muuten myös tuomion). En tarkoita, etteikö Mäen teko olisi yksiselitteisen julma ja tuomittava. Kuitenkin hänen voidaan katsoa "oppineen läksynsä": vastaavia ylilyöntejä ei häneltä olla enää nähty. Ainakin minä olen valmis antamaan hänelle anteeksi.

Mäki on viime vuosina profiloitunut yhteiskunnallisesti kantaaottavana taiteilijana ja kolumnistina, jonka ajatukset voi moni Vasemmistoa äänestävä allekirjoittaa. Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, että joka ainoa kerta Mäen esiintyessä jossakin nostetaan esille kauan sitten tehty kuuden sekunnin pätkä. Miksei joka kerta Kimmo Sasista uutisoitaessa mainita sitä, että hän törkeällä välinpitämättömyydellään on aiheuttanut viattoman ihmisen kuoleman?

Minua on luvalla sanoen vituttanut näiden kampanjajulisteiden ympärillä vellonut keskustelu. Olisiko mitenkään mahdollista, että jatkossa keskusteltaisiin niistä julisteista, ei niiden tekijöistä? Ei kai kukaan jätä hyvää kirjaakaan lukematta siksi, että kirjoittaja oli kuulemma inhottava ihminen. On julmetun tekopyhää hylätä oma ehdokas, kun kampanjaan ilmaantuu ihmisiä, joita ei haluaisikaan leikkiseurakseen. Tärkeintähän tietenkin on, ettei tee elämässä virheitä, siten voi aina olla viskomassa sitä kuuluisaa ensimmäistä kiveä.

13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Juu näinhän se on. Teemu Mäki on rangaistuksensa kärsinyt. Mutta Arhinmäestä sen verran, että minusta (vasemmistolaisesti ajattelevana ja taitelijana) on kiinnostavaa se että miten Arhinmäki tuo esiin ajatuksensa. Se on sekä hyvä että paha sillä Arhinmäen esiintyminen on ollut mediassa aikalailla kukkoilevaa loistavasta aatetaustasta huolimatta.

Anonyymi kirjoitti...

Jatkuva älämölö kissateoksesta todistaa Mäen teesin oikeaksi,, ihmiset järkyttyvä enemmmän yhden eläimen kuin tuhansien ihmisten kärsimyksestä. Olihan teos aikamoinen ylilyönti, mutta sakot on maksettu, ja teosta on kulunut kolmatta vuosikymmentä.

Elina Vainikainen kirjoitti...

Juurikin näin. Ja korostetaan nyt vielä sitä, etten mitenkään puolustele Mäen tekoa. En vain jaksa käsittää, miten ihmiset jaksavat vuosikymmenestä toiseen nostaa tämän asian esille. Lisäksi on mielenkiintoista, miten nettikeskustelijat käyttävät melkoisen väkivaltaista kieltä tämän jutun yhteydessä. Asettuvat Mäen arvostelijat aika mielenkiintoiseen valoon, kun toisaalta tuomitsevat kissan tapon mutta ovat silti ainakin sanoissaan valmiita pahoinpitelemään Mäen... Silmä silmästä -logiikka ei ihan istu minun ajatusmalliini.

Aate kirjoitti...

Ensinäkään Mäen teko ei ollut mitenkään harkitsematon, vaan täysin harkittu.

Toiseksi Mäki ei ole tekoaansa katunut ja olisi sen valmis jopa uusimaan. Mitä hänelle siis pitäisi antaa anteeksi?

Anonyymi kirjoitti...

Tuo Kimmo Sasi vertaus tässä tapauksessa on mauton. Sasi ei ole vakaasti harkiten kenenkää kuolemaa aiheuttanut, toisin kuin Teemu Mäki

Elina Vainikainen kirjoitti...

Sasi-vertauksen tarkoituksena oli herättää ihmisiä pohtimaan rikosten sovittamista ja anteeksiantoa, en tarkoittanutkaan että teot olisivat jotenkin keskenään verrattavissa. Sasi kuitenkin on tuomittu ihmisen kuolemantuottamuksesta, ja siitä huolimatta häntä pidetään edelleen arvostettuna poliitikkona. Myös esimerkiksi persuissa nykyään vaikuttavalla Matti Putkosella on taustallaan raiskaustuomio, josta ei juurikaan puhuta. Vastaavia tapauksia on todella paljon.

Kyse tässä Mäki-casessa on mielestäni ihmisten totaalisesta suhteellisuudentajun puutteesta. Kyse kuitenkin on vain yhdestä kampanjajulisteesta, ei sen enemmästä. Varmasti kaikkien presidenttiehdokkaiden tukijoukoista löytyy henkilöitä, joiden tausta ei ole täysin puhtoinen eikä sillä ole loppujen lopuksi juurikaan väliä.

Ja vielä Mäkeen: hän on rikoksestaan tuomittu, rangaistuksensa suorittanut eikä toiste syyllistynyt vastaavaan. Mitä me vielä odotamme, jatkuvia julkisia anteeksipyyntöjä? Koskevatko taiteilijoita erilaiset rikoksen sovittamisvaatimukset kuin vaikkapa poliitikkoja?

Anonyymi kirjoitti...

Ehdokkaat valitsevat yleensä edustajikseen itsensä näköisiä henkilöitä,
ihmisiä, jotka jakavat suurin pirtein samat arvot ehdokkaan kanssa. Jos
Arhinmäki ei muistanut, tai tiennyt, mitä Mäki on tehnyt ja miten Mäki
tekemäänsä eläinrääkkäykseen suhtautuu, niin sekin kertonee jotain
Arhinmäestä, joka on tähän asti esiintynyt eläinystävällisenä ehdokkaana.
Eläinten asiat koskettavat monia ihmisiä syvältä. Itse en voi enää
Arhinmäkeä periaatteesta äänestää...

Anonyymi kirjoitti...

04.06.06 HeSa / Tanja Karpela: Taiteen riippumattomuus ei merkitse anarkiaa
Teemu Mäki kirjoitti, että taiteilijoiden pitää olla riippumattomia kuin tuomarit ja rohkeita kuin eläinaktivistit. Tuomarivertailu on mielestäni hyvä. Poliittiset päättäjät eivät saa puuttua tuomarin tekemiin yksittäisiin tuomioihin. Se ei merkitse kuitenkaan tuomarin oikeutta mielivaltaan. Hänen on työssään tuomittava lakien mukaisesti.

Sama koskee myös taiteilijaa. Taiteilijan luovan työn sisältö on hänen omassa harkinnassaan. Taiteilijaakin sitovat Suomen lait. Taiteen nimissä ei saa tappaa eikä kiduttaa, eikä eläinrääkkäys ole mielestäni taidetta. Taiteen ei tarvitse olla kaunista eikä siloteltua. Kärsimystä voi kuvata aiheuttamatta sitä itse. Jos taiteilijan oma moraali ei aseta mitään rajoja, tarvittavat rajat löytyvät laista. Mitä siitä tulisi, että vaimonsa pahoinpitelijä oikeuttaisi tekonsa nimeämällä sen taiteelliseksi performanssiksi?

Teemu Mäki ihaili eläinaktivisteja, jotka päästävät turkiseläimiä luontoon silläkin uhalla, että sekä eläimet että luonto kärsii. Tällaisia tekoja yhteiskunta ei hyväksy, ja niiden tekijöitä ei yhteiskunta rahoita vaan rankaisee. Saman periaatteen mukaan tulee menetellä, kun arvioidaan taiteen nimissä tehtyä rikosta.

Kulttuuriministerinä pyrin parantamaan taiteilijoiden työskentelyedellytyksiä. Olen käynnistänyt taidetoimikuntalaitoksen arviointityön jo vuosi sitten. Tulevaisuudessakin taidetoimikunnat saavat autonomisesti tehdä apurahapäätöksensä, mutta apurahojen myöntämisperusteet määritellään nykyistä tarkemmin ja koko myöntämisprosessin avoimuutta lisätään. Kyseessä on demokraattisten pelisääntöjen vahvistaminen taiteen vapaudesta tinkimättä.

Tanja Karpela
kulttuuriministeri

Elina Vainikainen kirjoitti...

"Eläinten asiat koskettavat monia ihmisiä syvältä. Itse en voi enää
Arhinmäkeä periaatteesta äänestää... "
Ymmärrän tämän oikein hyvin, itsekin olen eläinystävä ja perheessäni on itse asiassa kissoja.

Ajatukseni tässä bloggauksessa ei ollut kuitenkaan puida Mäen tekoa sinänsä, vaan sitä, mitä olemme valmiit antamaan anteeksi, millä ehdoin ja missä ajassa. Itsekin pidän tuota kissantappoa brutaalina tekona enkä tietenkään hyväksy sitä. Silti olen sitä mieltä, että tämä kohu 24 vuoden takaisesta kuuden sekunnin pätkästä on aivan ylimitoitettu ja Mäkeä taiteilijana kohtaan epäoikeudenmukainen.

AAL kirjoitti...

Pekka Haavistoa tukeva Pertti Jarlakin lausuu asiasta ihan fiksusti ja Elinan sävyssä:
http://suomenkuvalehti.fi/blogit/tahan-on-tultu/teemu-maen-kauhistelu-ja-ajatukset

Anonyymi kirjoitti...

Kannattaa lukea myös Pertti Jarlan kirjoitusta koskevat kommentit, erittäin hyviä kannaottoja ;)

Anonyymi kirjoitti...

"Ja vielä Mäkeen: hän on rikoksestaan tuomittu, rangaistuksensa suorittanut eikä toiste syyllistynyt vastaavaan. Mitä me vielä odotamme, jatkuvia julkisia anteeksipyyntöjä? Koskevatko taiteilijoita erilaiset rikoksen sovittamisvaatimukset kuin vaikkapa poliitikkoja?"

Miten niin jatkuvia julkisia anteeksipyyntöjä? Mäki ei käsittääkseni ole koskaan asiaa anteeksi pyytänyt. Päinvastoin mässäilyt asialla ja saanut aivan ansiotonta julkisuutta sillä itselleen. Jostain syystä valtaosa tuntee Mäen vain tuosta brutaalista teosta, miksi? Siksikö, että se osoittaa kyseisen "taiteilijan" olevan pelottavalla tavalla mieleltänsä sairas, vai siksikö, ettei Mäki ole muulla tavoin taiteilijana ansioitunut?

Elina Vainikainen kirjoitti...

Kysymys ei ole siitä, onko Mäki sairas, taiteilijana ansioitunut vai mitä. Kyse on Paavon vaalikampanjasta, enkä ole ihan selvillä siitä miten nämä asiat siihen vaikuttavat. Tuntuu siltä, että ihmiset tässä nostavat aivan liian ison kissan pöydälle: mielestäni tämä "kohu" on aivan ylimitoitettu, ja tietenkin iltapäivälehdet tunnetusti oikeistolainen Iltalehti etunenässä ovat hanakoina heittämässä bensaa liekkeihin.