Maksamme ilmastovelkaa

Käväisin kylässä Suomen Luonnonsuojeluliitolla ja tekaisin jutun. Vihaiseksi tulee aina kuullessaan, millaisessa jumissa nuo ilmastoneuvottelut jatkuvasti ovat. Miten ihmiset saisi ymmärtämään, että joskus on hyvä antaa periksi ja luopua omista eduistaan kaikkien hyväksi?

Jutussa esiintyvä Venla Virkamäki on muuten vanha tuttu Tamysta, demari ja entinen Riitta Myllerin Brysselin-avustaja. Harvemmin törmää ympäristöpiireissä solisaliratteihin, hienoa että siitäkin porukasta löytyy ymmärrystä fiksulle ilmastopolitiikalle.

Reilu peli, reilut pallot

Tänään koittaa viimein se hetki, jota miljoonat futisfanit, mukaanlukien minä, ovat odottaneet kuola suupielistä valuen. MM-kisat potkaistaan käyntiin tämän kirjoittamisesta muutaman tunnin kuluttua, ja luvassa on kuukauden verran huikeaa viihdettä höystettynä luultavasti infernaalisella vuvuzela-älämölöllä.

Futiskisojen tiimoilla on hyvä aika kiinnittää huomiota myös niin sanotusti alkutuotantoon. Työoikeusverkosto ILRFn (International Labour Rights Forum) tutkimuksessa paljastui, ettei kansainvälisestä huomiosta huolimatta jalkapallojen tuotantoon liittyviä ongelmia ole pystytty poistamaan. Lapsityövoima, alhaiset palkat ja kurjat työolosuhteet ovat yhä todellisuutta useissa jalkapalloja tuottavissa hikipajoissa. ILRF:n sivuilla voi lähettää sähköpostia FIFAn puheenjohtaja Sepp Blatterille ja kehottaa jalkapalloliittoa toimimaan asiassa jämerämmin.

Tuntuu ikävältä, että rakastamaani lajia voi tästä näkökulmasta helposti pitää yhteiskunnallisen epätasa-arvon symbolina: köyhät lapset ja aikuiset raatavat jopa 21-tuntisia päiviä nälkäpalkalla, jotta futiksen ympärille rakennettu miljoonabisnes pyörisi ja nimekkäimmät pelaajat saisivat nostaa megaliksoja. Jokainen meistä voi kantaa oman kortensa kekoon kieltäytymällä ostamasta riistopalloja ja hankkimalla sen sijaan reilun kaupan futiksia, joita on saatavilla jo monista myymälöistä. Pelataan reilua peliä, niin kentällä kuin kaupassakin.

PS Argentiina voittaa.

Nyt kävi näin

Helsingin Vassi vahvisti toissapäivänä ensimmäiset eduskuntavaaliehdokkaat enkä ole tässä joukossa. Sain jäsenäänestyksessä mukavasti ääniä (en jäänyt läheskään viimeiseksi...) mutta ainakaan vielä rahkeet eivät riittäneet paikkaan listalla. Kiitoksia kuitenkin kaikille äänestäneille! Osa ehdokkaista vahvistetaan vasta syksyllä, joten toivoa ei ole lopullisesti menetetty.

Osasyyn listasijoitukseen voi helposti vierittää paikallisen tuntemattomuuden syyksi. Muutin Helsinkiin vasta vuosi sitten, eivätkä naamani ja nimeni ymmärrettävästi ole ehtineet jäädä kuin muutamien mieleen. Tavallaan muuttamisen myötä joutuu aloittamaan koko puolueuransa alusta: poliittinen toiminta on Suomessa niin paikallisesti orientoitunutta, että meriitit yhtäällä eivät paina mitään toisaalla. Muutamaan otteeseen on tullut harmiteltua tätä, eikä asia ainakaan vähennä ikävää Pirkanmaalle...

Asiasta toiseen. Kävin eilen pääsykokeissa Nurmijärven Humanistisessa ammattikorkeakoulussa, tavoitteenani yhteisöpedagogiikan opiskelupaikka. Kokeet tuntuivat menneen suhteellisen asiallisesti, toki päivä oli pitkä ja raskas - etenkin viimeisenä iltapäivällä ohjelmassani ollut yksilöhaastattelu kärsi turnausväsymyksestäni. Tuloksia saataneen heinäkuun alkupuolella, joten siihen asti elämme jännittäviä aikoja.

Vähän vahingossa itseäni jalkaan ammuin siinä

Aamun Helsingin Sanomissa oli artikkeli Joensuun rasismista. Itse jutusta ei sen enempää, mutta yksi asia pisti ihmetyttämään. Jos nämä maassa maan tavalla -ihmiset jaksavat jatkuvasti paasata siitä, miten maahanmuuttajien on mentävä töihin ja maksettava veroja kuten muutkin "kunnon kansalaiset" niin mitä ihmeen logiikkaa on mennä ja kivittää maahanmuuttajan pitämän pizzerian ikkuna paskaksi?

Tyhmyys on ehtymätön luonnonvara.

Kielipolitiikkaa

Tein äskettäin huomion, joka sai minut hyvälle tuulelle. Olen aloittamassa lähipäivinä (kunhan byrokratian rattaat viitsivät pyörähtää) työharjoittelua eräässä nettiuutisportaalissa. Istahdettuani tulevalle työpisteelleni huomasin pöydällä ohjeistuksen juttujen kirjottamiseen. Ohjeistuksen mukaan Kaukoidän kriisivaltiosta tulee käyttää nimeä Burma sotilasjuntan käyttämän Myanmarin sijaan.

Pieniltä tuntuvat kielelliset asiat voivat olla uskomattoman tärkeitä, ja strategisilla valinnoilla voi varsin helposti ilmaista kenelle solidaarisuutta osoitetaan. Lisää tätä.