lauantai 13. syyskuuta 2008

Unelmia ja toimistohommia

Vaalityöni on ollut viime aikoina hieman pysähdyksissä, sillä muuta puuhasteltavaa tuntuu pukkaavan ovista ja ikkunoista. Sain viime viikolla työkkärin henkilöstövuokrauksen kautta toimistoapulaisen töitä eräästä insinöörifirmasta, olipa mukavaa olla taas päivätöissä ja tuntea itsensä silläkin tavalla oikeasti hyödylliseksi! Valitettavasti työsuhde ei montaa päivää kestänyt, mutta vastaavanlaisia pätkätöitä saattaa olla jatkossakin tarjolla. Työ kuin työ, ja onhan tässä tilanteessa silppuduunikin parempi kuin ei duunia ollenkaan.

Eilisessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä julkaistiin naisjalkapalloa käsittelevä kolumnini. Valitettavasti tekstiä ei löydy lehden online-versiosta, joten liitän sen tähän muidenkin kuin paperilehden tilaajien luettavaksi. Olkaa hyvät.

Hupihöntsyistä Huuhkajattariin

Viime lauantaina Kaisaniemen puiston valtasivat futaavat mimmit. Puiston hiekkakentällä potkittiin menemään historian toinen Unelma Cuppi –turnaus, aikuisten naisten leikkimielinen liikuntatapahtuma. Oikean jalkapallon kanssa turnauksella ei juuri ollut tekemistä, sillä kentät olivat postimerkin kokoiset, nappulakengät ja taklaukset olivat ankarasti kiellettyjä eikä pelaajien vaatetuskaan ollut aina aivan protokollan mukainen. Hauskaa varmasti oli kaikilla, niin pelaajilla kuin katsojillakin.

Tapahtumaa seuratessa pisti vain mietityttämään, minkähänlaiseksi mahtaisi muodostua vastaavanlainen aikuisille miehille suunnattu turnaus. Veikkaanpa, että ukot pelaisivat huomattavasti enemmän tosissaan taitotasosta riippumatta ja eri vekkulit lehmä – ja ballerinavermeetkin jätettäisiin käytettäviksi korkeintaan naamiaisissa. Jalkapallo on edelleenkin hyvin miehisen toiminnan alue, jossa naisilla ei ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin vetää homma läskiksi elleivät taidot riitä haastamaan miehiä. Huvittelu voidaankin nähdä eräänlaisena vastarinnan muotona: pitäkää tunkkinne, ei meitä teidän paitsiosääntönne kiinnostakaan.

Valitettavasti naisten huippufutistakin pidetään monissa piireissä yhä höntsäilynä, eikä sitä osata arvostaa. Sanavalinnat usein paljastavat kulttuurissamme piilevät arvoarvostelmat. Varsin oireellista onkin, että edelleen puhutaan jalkapallosta tarkoitettaessa miesten peliä siinä missä naiset pelaavat naisten jalkapalloa ikään kuin kyseessä olisi jokin kuningaslajin kehittymättömämpi alamuoto. Kuitenkin Suomi-neidot ovat heilutelleet ylänurkkia jo vuosikymmenet: naisten jalkapallo tuli virallisesti Palloliiton ohjelmaan 1970-luvun alussa, ja vuonna 1972 pelattiin ensimmäisen kerran naisten futismestaruudesta. Perinteitä toiminnalla siis jo luulisi olevan. Ja ovathan Huuhkajattaremme saavuttaneet kansainvälistäkin menestystä: vuonna 2005 EM-kisoista napsahti plakkariin jaettu kolmas sija. Vähäistä kiinnostusta voi toki koettaa perustella lajin marginaalisella asemalla globaalisti katsottuna, mutta toisaalta jaksavathan suomalaiset innostua eräästä varsin harvoissa maissa suositusta mailoilla ja kiekolla pelattavasta joukkuelajistakin.

Naisten jalkapallon arvostusta olisikin pyrittävä systemaattisesti kohottamaan kaikilla tasoilla. Niin kauan kuin naisten otteluita ei löydy veikkauskupongeilta, pelejä ei televisioida saati tuloksia raportoida urheilu-uutisissa, on turha puhua lajin asemasta Suomessa positiiviseen sävyyn. Ja niin kauan kuin pikku futismimmin on hyväksytympää ja tavallisempaa nimetä suosikkipelaajakseen vaikkapa Cristiano Ronaldo tai jokin muu miestähti sankarittaren sijaan, tarttis tehrä jotain. Naisten jalkapallon taso korreloi varsin vahvasti naisten aseman yhteiskunnassa kanssa: maissa, joissa sukupuolten välinen tasa-arvo on kehittynyttä, myös naisten jalkapallo on laadukasta. Naisfutiksessa ovatkin menestyneet perinteisesti varsin tasa-arvoiset yhteiskunnat, kuten Pohjoismaiden valtiot. Kuitenkin Suomessa naisen euro on yhä 80 senttiä, ja futiksen arvostuksessa voisi sanoa miehen rangaistuspotkun olevan naisen sivurajaheitto omalla kenttäpuoliskolla.

Naisten EM-kisat pelataan vuoden päästä Suomessa. On noloa, jos katsomot ammottavat tyhjyyttään. Ja niin, joukkueemme HunajaHuulet jäi Unelma Cupissa lohkonsa viimeiseksi, saldona kolme tehtyä ja kahdeksan päästettyä maalia.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi Elina, mihin sulle saa lähettää privaattimeiliä, kysyy Edith

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kirjoitushan tuo on. Laita nyt kumminkin linkkeihin tuossa oikealla myös http://www.naistenliiga.fi/ Löytyyhän sieltä se miesten jalkapallon korkein sarjatasokin...

Elina Vainikainen kirjoitti...

Sähköpostia mulle voi nykyään lähettää osoitteella elina.vainikainen@gmail.com. Ja lisätään naisten liiga, kun ehditään... ;)