(sävel: Ei tippa tapa)
Ei marsu haise / vaan kauheasti nai se
kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan...
Minulla on suunnaton pakkomielle väännellä kaikkien mahdollisten ja mahdottomien laulujen sanat marsuja koskeviksi ja jostakin syystä tuo ylläoleva fraasikaksikko on soinut päässä jo pidemmän aikaa. Lauluhan sopii erinomaisesti tähän vuodenaikaan, jolloin monet viettävät tipatonta tammikuuta: korvaamalla laulun viinanjuontia ylistävät sanat paritteluretoriikalla tullaan samalla paljastaneeksi eräs tipattomuuden hyvistä puolista. Alkoholihan vaikuttaa potenssiin ja heikentää orgasmikykyä kaikilla sukupuolilla, joten poikastelu onnistuu selväpäisenä huomattavasti paremmin. Lisäksi humalapäissään tulee monesti tehtyä harkitsemattomia seksuaalisia tekoja ja unohdettua preventiivivälineiden käyttö, jolloin paikallisen populaation poikastuotto saattaa kääntyä ei-toivottuun kasvuun tai populaatio saattaa jopa saada vieraakseen epämiellyttävän veneerisen veijarin.
Noh, marsunleikki sikseen. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, on tämä yhteiskunta niin päihdekeskeinen että tipaton tammikuu tekee kohtuukäyttäjällekin terää - vaikka elimistö ei sitä kaipaisi, asenteet ja oletusarvot sitäkin kiihkeämmin. Alkoholinkäyttöä esimerkiksi juhlatilaisuuksissa pidetään nin itsestäänselvyytenä, että aina ei muisteta edes huolehtia paikalle alkoholitonta tarjottavaa. Ilo ilman viinaa on teeskentelyä -tyyppiset lentävät lauseet kertovat aivan riittävästi vallitsevasta asenneilmapiiristä. Tässä mielipideilmastossa päihteettömyys voi olla myös poliittinen valinta.
Jumalattaren kiitos tähän on jo pikkuhiljaa herätty, ja muun muassa opiskelijapolitiikassa ollaan viime vuosina kampanjoitu näkyvästi päihteettömän opiskelijakulttuurin sekä kohtuukäytön puolesta muun muassa Mäyräkoirasta sikspäkkiin -kampanjalla. Enpä pistäisi pahakseni, vaikka oma ylioppilaskuntani tuottaisi tänä vuonna ihan oman päihdestrategian sinnikkään lobbaamiseni jälkeen - asia on ollut vireillä vuosikaudet.
Monet leimaavat ajatukset tipattoman tammikuun viettämisestä pelleilyksi todeten, ettei heidän tarvitse sellaista viettää, koska alkoholi ei ole heille ongelma. Kyse ei olekaan siitä. Kuukaudenkin täysraittius auttaa paljastamaan omia pinttyneitä toimintamalleja (pakonomaiset saunakaljat jne.) ja herättää pohtimaan niiden järkevyyttä. Omien tottumusten ja tapojen dekonstruktio on välillä asiassa kuin asiassa hyödyllistä.
Niin, ja itse vietän tipatonta tätä päivää. En suunnittele elämääni siinä suhteessa kovin pitkälle eteenpäin, vaan olen päihteetön niin kauan kuin se tuntuu itsestäni motivoidulta ja oikealta ratkaisulta. Tänään motivaatiota on kestänyt neljä kuukautta ja kaksi päivää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti