Suomalainen ruoka on pahaa / älä tuhlaa siihen rahaa
me ollaan niin fiinejä / ettei maistella maaseudun tilaviinejä
Espanjassa aurinko jo lämmittää / kun Suomessa on kehno sää
aurinko kypsyttää tomaatit / jokos sinäkin niitä ostit
Ultra Bran Suosi ulkomaista -kappale irvailee monitahoisesti kotimaisten tuotteiden halveksijoille kuvaten tekstissään kuluttajaboikottia, jonkalaiseen harvan luulisi eettisin ja ekologisin perustein lähtevän. Suomalainen ruokahan on hyvää ja puhdasta, neljä vuodenaikaa rikkaus ja suomalainen työvoimapolitiikkakin... hmmm.
Viime päivinä on puhuttu paljon Nokian toiminnasta Saksan Bochumissa: kännykkätuotannon Romaniaan siirtämisen vuoksi yli 2000 ihmistä on jäämässä työttömiksi. Yhtiön toimet herättävät ymmärrettävästi raivoa saksalaisten keskuudessa, ja oman rikkansa rokkaan on ehtinyt heittää myös paikallisen sosiaalidemokraattisen puolueen johtaja Kurt Beck. Hän ilmoitti boikotoivansa vastedes Nokian tuotteita.
Koskakohan kuulisi jonkun suomalaisen eturivin poliitikon yllyttävän kansalaisia ostoboikotteihin? Suomessa tuntuu olevan tapana ajatella, ettei yksittäisen ihmisen teoilla ole suurta merkitystä eikä niin ikään yksittäisen ihmisen tarvitse paljoa huolehtia kulutustottumuksiensa eettisyydestä. Tosiasiassa ostoboikotit ovat erinomainen keino ohjata yritysten päätöksentekoa, klassikkoesimerkkinä vuosikymmeniä kestänyt Nestlé-boikotti, joka on aidosti vaikuttanut äidinmaitovastiketeollisuuden toimintamenetelmiin. Kun tarpeeksi moni tekee saman valinnan kaupan hyllyllä, ei se voi olla vaikuttamatta.
Paras tapa boikottiin ei ole ostamatta jättäminen, vaan kilpailevan tuotteen suosiminen. Meidän huushollissamme esimerkiksi on jo pitkään suosittu Auran Sinappia protestina Turun Sinapin valmistuksen siirtämisestä Ruotsiin. Samoin jos monikansalliset virvoitusjuomayhtiöt närästävät, voi helposti ostaa kotimaisten valmistajien, esimerkiksi Olvin tai Laitilan panimon tuotteita. Lisäksi Tommi Läntisen boycotointi on aina erinomainen ympäristöteko, punapään sävelulostukset voi periaatteessa korvata ihan millä musiikilla vain (paitsi Mamballa ja Suurlähettiläillä).
Sitten aivan asiasta toiseen. Miten voi olla mitään niin hienoa kuin työväenopistot? Olen tänä keväänä käynyt opistolla sekä huovuttamassa että joogaamassa mainioiden opettajien johdolla todelliseen sopuhintaan. Vaikkapa yksityisiin astangajoogakouluihin minulla ei olisi ikimaailmassa varaa. On hienoa, että tällainen harrastusmahdollisuus on olemassa - kurssittakaa nyt itseänne hyvät ihmiset, ennen kuin nämäkin ajetaan alas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti